Artikkelit

Soturidieetti

Soturidieetti ottaa palan sieltä, palan täältä, ja muodostaa kokonaisuuden, joka on vapaasti sovellettavissa yksilöllisten tarpeiden mukaan.

Soturidieetti

Niin sanottu Warrior Diet on kasvattanut suosiotaan myös urheilijoiden parissa, erityisesti Yhdysvalloista. Soturidieetti perustuu siihen tosiseikkaan, että ihmiset syövät itsensä sairaiksi. Soturidieetti ottaa palan sieltä, palan täältä, ja muodostaa kokonaisuuden, joka on vapaasti sovellettavissa yksilöllisten tarpeiden mukaan. Ravitsemusterapeuttien on turha vetää tätä dieettiä lokaan, sillä Soturidieetin periaatteet juontavat juurensa tuhansien vuosien takaa.


Nykyinen käytäntö

"Syö monta pientä ateriaa päivässä" kuulostaa tutulta, terveelliseltä ja turvalliselta. Tätä on hoettu jo kyllästymiseen asti, eikä siinä ole enää mitään mielenkiintoista. On tavallista, että syömme 6 tai jopa 10 kertaa päivässä. Tämän pitäisi olla terveellistä. Ehkäpä olisikin, jos nauttimamme ruoka-aineet olisivat terveellisiä, emmekä sortuisi kahviin, pullaan ja kekseihin, välipaloja hamutessamme, mutta...

  • Onko todellisuudessa kyse vain siitä mitä syömme, eikä siitä kuinka usein syömme?
  • Onko oikeasti vaarallista/epäterveellistä syödä paljon kerralla ja mikä on liikaa?
  • Voiko siis huoletta syödä 6 "terveellistä" ateriaa päivässä, ja olettaa, että tämä tapa on elimistölleni se paras, ainoa oikea?
  • Mitkä ruoat ovat oikeasti terveellisiä?
  • Onko meidän todella syötävä säännöllisesti? Joka päivä yhtä monta kertaa, ja suunnilleen sama määrä kaikkea kaloreita, vitamiineja jne.

Vastaukset eivät ole niin yksiselitteisiä kuin usein annetaan ymmärtää. Pitäisi ajatella ravinnon vaikutuksia verensokeriin ja hormooneihin, sekä huomioida kokonaiskalorimäärä ja ravintoarvot. Kaikki tämä ateriaa, päivää ja viikkoa kohden. Tärkeää on myös huomioida yksilölliset ominaisuudet ja vaikutukset.


Yksi ja ainoa totuus?

Vaikka meille hyvin mielellään tuputetaan sitä "yhtä ja ainoaa", ovat kehon reagointitavat hyvinkin yksilöllisiä. Jotkut puhuvat marginaalisista eroista, mutta ne kasaantuvat merkittäviksi eroiksi pitkällä aikavälillä. Pelkästään ihmisiä katsomalla on helppo päätellä, että marginaalisista eroista on turha puhua. Se, millä toinen lihoo ja sairastuu, pitää toisen solakkana ja toimintakykyisenä läpi elämän. Tunnen ihmisiä, jotka syövät suhteellisen vähän ja elävät terveellisesti. Silti he ovat ylipainoisia. He eivät tahdo uskoa, että ns. tavalliset konstit ja suositukset eivät toimi heidän kohdallaan. Toisaalta tunnen myös niitä, jotka litkivät kolaa litroittain ja syövät kaiken mikä on vähänkin syömäkelpoista. Silti nämä onnekkaat, kansankielellä läpipaskot, eivät tunnu lihovan. Kyse on pitkälti perimästä ja siitä, miten yksilöllinen biokemiamme reagoi erilaisiin aineisiin ja asioihin (ravinto, saasteet, henkinen/fyysinen rasitus ja stressi jne.)


Jatkuva syöminen on sairasta

Käytännössä on rasittavaa ja työlästä huolehtia 6 "täyspainoisen" aterian nauttimisesta työn ja muun elämän ohella. Nestemäisiä maltodekstriinimössöjä käyttämällä voidaan toki muodikkaasti korvata aterioita ja saada "energia" virtaamaan. Elämä menee syömiseksi, paskomiseksi ja treenaamiseksi. Erityisen rasittavaa se on siinä vaiheessa, kun on totuttanut elimistönsä jatkuvaan syömiseen niin perusteellisesti, että kylmä hiki pukkaa otsalle ja päivä menee pilalle, jos joutuu olemaan 6-7 tuntia syömättä. Energia tuntuu olevan täysin lopussa ja treeni ilman energiajuomaa on kuin juoksisi suolla rautakuula jalassa.

Se, että syö periaatteessa terveellisiä, hiilihydraattipitoisia ruokia pitkin päivää, takaa valitettavasti sen, että elimistö tottuu hiljalleen jatkuvaan "letkuruokintaan" . Se pitää verensokerin vakaana ja olon "rautaisena" niin kauan kun "potilas" on ruokinnassa. Kun letku irrotetaan ja kaloreiden sekä hiilihydraattien saanti vähenee tai loppuu, menee potilas puolessa päivässä niin tahdottomaan kuntoon, että tekee paahtoleivän siivusta syntejä arvaamattomia.

Potilaasta on siis kehittynyt "sokerinarkomaani", jonka elimistön erittämän insuliinin teho kohdesoluihin on hiljalleen heikentynyt. Yritys kohti terveyttä on päätynyt riippuvuuteen, joka hallitsee elämää. Tässä on yksi suuri syy länsimaiseen lihavuuteen ja vahvasti yleistyneeseen 2-tyypin diabetekseen. Jatkuva hiilihydraattien syönti tekee sairaaksi (tietysti myös liiallinen/vääränlainen rasva).


Virheellisiä väittämiä

  • Aivot tarvitsevat xx grammaa sokeria toimiakseen
  • Sokeri on aivojen energiaa
  • aivot tarvitsevat hiilihydraatteja
  • Energia loppuu ilman hiilihydraatteja

Aivot käyttävät sokeria, mutta ne toimivat loistavasti, vaikka emme söisi grammaakaan sokereita. Aivot toimivat ketoaineilla paremmin kun hyvin.

Tiheä ateriointi voidaan toteuttaa, mikäli hiilihydraattien määrää rajoitetaan. Hiilihydraatit voidaan syödä vain yhdellä-kahdella aterialla päivässä. Tällöin 3-4 ateriaa koostuu lähes kokonaan proteiineista ja rasvoista.

Miten eroon sokerisairaudesta?

Jos olet aktiivinen kuntoilija, joka on tottunut kuuteen ateriaan, palautumisjuomaan ja yhteen ylimääräiseen energia/proteiinidrinkkiin, kannattaa eteneminen tehdä niin, että massajuomaa tai maltoa on vielä, varmuuden vuoksi, pussillinen kainalossa.

Tiputa aterioiden määrää kuudesta viiteen. Pidä kuitenkin ruokamäärä suunnilleen samana. 2-3 viikon jälkeen neljään ja jälleen 2-3 viikon jälkeen kolmeen. Tunnustele kolmen aterian kokonaisuutta parin viikon verran. Muista, että kolmen aterian aikana tulisi nauttia suunnilleen sama määrä ruokaa kun ennenkin. Anna kuitenkin tunteen viedä sinua oikeaan suuntaan, älä tee mitään väkisin. Jos olo tuntuu hyvältä, siirry kahteen ateriaan päivässä. Kun olet syönyt 2 ateriaa pvä + palautumisjuoma 3-5 päivän ajan, tankkaa. Syö yhtenä päivänä niin usein ja paljon kun haluat. Jatka samaa kiertoa. Tee kierrosta pikemminkin luonnollinen kun pakollinen. Niinä päivinä, kun tunnet, että se sopii aikatauluusi parhaiten, syö useimmin ja enemmän, toisinaan taas harvemmin. Kuuntele kehoasi. Onko sinun oikeasti nyt nälkä vai jano? Syö kuitenkin aina ensin proteiinit (esim. liha), ja vihannekset, ja vasta lopuksi tärkkelys (esim. riisi), jos tilaa on. Riippuen tavoitteistasi ja elämänrytmistä voit muuttaa kiertoa niin, että tankkauspäiviä on useimmin tai harvemmin. Tankkauspäivinä voit lisätä myös hiilihydraattien määrää.

Voit myös siirtyä heti 2 - 3 x päivässä ateriointiin. Tällöin ilta-aterian tulisi olla ruhtinaallinen. Päivää voi siivittää olemalla seisovan pöydän kauhu, tai parilla pienellä välipalalla. Tapoja on monia. Idea on kuitenkin siinä, että hiilihydraattien määrää rajoitetaan, ja jatkuva syönti lopetetaan. Syödä saa muuten kuinka paljon tahansa.

Rasvan määrästä ei kannata olla huolissaan, pikemminkin laadusta. Suosittelen kylmäpuristettua kookosrasvaa, oliiviöljyä ja kalanmaksaöljyä. Kohtuu kuitenkin kaikessä. Kokonaiskalorimääränä rasvan osuus voi vaihdella 15 - 60% välillä (keskimäärin 30-40% ). Ei siis tarvitse punnita tai miettiä grammoja tai pisteitä, mikä on vapauttavaa.

Välillä on hyvä muistuttaa itseään, että päivittäiset vaihtelut ovat luonnollisia. Ihmisrotua ja jääkaappia ei luotu samaan aikaan. Kuntoilijan/urheilijan tulee lisäksi pitää huoli siitä, että proteiinien saanti on 1,2 - 3,5g/kg päivässä (keskimäärin 2 g/vrk). Tämäkin on sen verran boheemia kurinalaisuutta, että sen ei pitäisi aiheuttaa suorituspaineita, eikä vaivata laskupäätä.


Mitä soturi syö

Paljon vihanneksia. Runsaasti kalaa, lihaa, kanaa, kaikkea mikä vuotaa verta. Soturi syö myös marjoja ja pähkinöitä ja kohtuudella hedelmiä. Maito ja maitotuotteet, erityisesti juustot, sopivat myös ruokavalioon. Maitotuotteiden kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkkana. Sokeripitoiset "vellit" kannattaa jättää hyllyyn.

Viljatuotteita ja juureksia syödään vain vähän ja valikoidusti. Valkoisista jauhoista valmistettuja tuotteita, suklaata, jäätelöä, valkoista riisiä ja makeisia syödään vain satunnaisesti, juhlatilaisuuksissa. Soturi ei siis kieltäydy mistään, mutta painottaa ruokavalionsa vahvasti vihanneksien, lihan, pähkinöiden, marjojen ja hedelmien suuntaan.

Soturin ruokavalio sisältää siis paljon sellaisia aineita, jotka suojaavat elimistöä. Parhaimpia ovat parsakaali, sipulit (valko, kelta, puna), tomaatti, mustikka, vehnänoras ja pähkinät.


Lopuksi

Itseltäni homman sisäistäminen vei n. 5-6 kuukautta. Olin tottunut letkuruokintaan, ja sain melkoisia päänsärkyjä. Kun lähdin tätä dieettiä käyttämään, varsinaista Soturidieettiä ei ollut vielä olemassa, mutta samat perusteet löytyivät Intialaisesta versiosta, jota kutsun Veda-dieetiksi. Kokemukseni "soturidieetistä" ovat erittäin positiivisia, en vaihtaisi. Parasta siinä on, että soturin lailla syöminen on mukavaa ja vapauttavaa. Se tarjoaa myös terveyttä ja suorituskykyä sekä syntivapaan tavan nauttia juustoja ja suklaata. Vaikeinta on se, että vie oman aikansa löytää itselleen sopivin tapa. Myöskään usko ei tahtonut aina riittää ja kokeileminen vei veronsa. Tätä dieettiä tekisi mieli todella suitsuttaa, mutta se ei välttämättä sovi kaikille, koska tälle vuorelle kiipeäminen voi olla välillä hankalaa. On kuitenkin todettava: kun huipulle pääsee, ei sieltä enää halua pois.