Artikkelit

Miksi liike on tärkeää ja miksi sen toteuttaminen on niin vaikeaa?

Miksi kärsimme kivuista, jumeista ja rasitusvammoista, vaikka tietoa liikkumisen tärkeydestä olisi tarjolla enemmän kuin koskaan? Miksi jatkuva kovaa harjoittelu ei ole ratkaisu ja mikä on riittävästi?

Kärsitkö jatkuvista säryistä ja jumeista? Tiedätkö syyn tilanteeseen? 


Kuvittele itsesi hetkeksi vaeltamaan savanneilla, metsiköissä ja vuoristoissa. Eläen luontevasti vuodenaikojen mukaan, keräten kaudesta riippuen erilaisia kasvikunnan lajikkeita ja metsästäen pienriistaa. Kehosi on ajan saatossa erikoistunut kahden raajan varassa liikkumiseen, mutta olet sen lisäksi melko taitava roikkumaan, kiipeilemään puissa ja kallioilla, sekä käsittelemään erilaisia työkaluja. Jokainen päivä on ollut täynnä monipuolista liikettä ilman erillistä treenaamista. Koko käsite treenaamisesta ja etenkin itsensä tietoisesta rasittamisesta ilman selkeää syytä olisi ollut hullun puuhaa! 



Syy miksi kehomme kärsii, johtuu yksinkertaisesti siitä, että me elämme nykyään maailmassa, jossa se joutuu aivan erilaisen kuormituksen alle. Tuo kuorma ei suurimmalla osalla ole enää fyysinen, vaan kaikkea muuta. Tarpeemme eivät ole kuitenkaan muuttuneet, vaan me tarvitsemme liikettä - oli se sitten tässä ajassa luotava "keinotekoisesti" eli harjoittelemalla, tai tarkemmin pitämällä huolta siitä, että jokainen päivämme sisältää kehon toimintakykyä lisäävää liikettä. 

Harjoittelun(liikkeen) luonne tulisi tasapainottaa muun kuormituksen kanssa. 

Lopputulos on tekemistä tärkeämpää

Nykyisin taitovalmennuksessa puhutaan paljon ns. non-lineaarisesta oppimisesta, jossa taitoja ei nähdä jonkin tietyn liikkeen identtisenä toistamisena, vaan pikemminkin kykynä ratkoa vastaantulevia haasteita. Lopputulos, eli onnistunut suoritus on tärkeämpää kuin itse tekeminen, jolloin jokainen yksilö oppii itselleen ja omaan kehoon sopivan tyylin toteuttaa tekeminen. Tätä samaa me tarvitsemme arjen liikkeen lisäämiseen. Liian vähän liikettä ja liian paljon liikettä johtavat samaan lopputulokseen = keho kärsii! 

Jatkuva kovaa harjoittelu ei ole ratkaisu sen enempää kuin totaalinen tekemättömyys. Molemmat ovat kuitenkin loppupelissä omia päätöksiä. Syyllistä lienee turha etsiä muualta, vaikka päätöksiimme vaikuttaa suureltakin osin ympäristö, sosiaalinen yhteenkuuluvuuden tunne ja myös muun muassa se, että ihmiset hakeutuvat helposti nautintojen pariin. Toiselle se voi olla suklaata ja sitcomeja, toiselle burpeita ja oksennuksenmakua suussa. 

Olen valmentanut satoja oppilaita saleillani, yksilövalmennuksessa ja verkkovalmennuksissa ja yksi asia jota joudun korostamaan ylitse muiden on harjoittelun määrä. Yleisin kaava kun on se, että ensin täysillä ja hetken päästä ei enää yhtään. Kuulostaako tutulta? Itsekin olen joutunut opettelemaan tämän asian kantapään kautta ja vaikka harjoittelu ei ole itselläni koskaan jäänyt, joskus siitä todellakin puuttui nautinto. 

Vain tavat pitivät minut silloin liikkeellä, mutta lopputulos ei ollut halutun kaltainen, sillä keho oli jatkuvasti jumissa josta tuli hiljalleen pysyvä olotila. 

Kipuun ja jumiin valitettavasti tottuu, mutta se ei tee siitä normaalia! 

Tässä erään oppilaan kommentti Toimintakykyinen keho -verkkovalmennuksesta, joka mielestäni kertoo hyvin mitä tapahtuu kun alamme lisäämään hyvin yksinkertaisia asioita arkeen: 

"Olen ollut hiljaa, mutta nyt on pakko avautua.  
1. seitsemän kuukautta vaivannut tenniskyynärpää - lähes kivuton/oireeton
2. Jääkiekon lämäriin noin 50% tehonlisäys, luulin olevan Patrik Laine kun menin vastikään jäälle
3. 10 kuukautta vaivannut oikea olkapää - ensimmäistä kertaa täysin kivuton sulkapallossa juuri äsken
4. Horjumatonta sukan jalkaan asentamista joka päivä
5. Vapaan tyylin hiihto - luulin olevani Iivo Niskanen, kunnes ensimmäinen ylämäki tuli vastaan
6. Pyöräily yms. perusjutut letkeämmin päivittäin. Kun käskyttää pakaraa, niin jalkapohja ei kramppaa tuskasta. 
7. Jotenkin tuntuu, että yleinen harmitus on vähentynyt.

Negatiivisia puolia: Harmittaa kun näitä juttuja ei tajunnut 25 vuotta sitten.Yksinkertaisempia ohjelmia tuskin voi olla olemassa, mutta näitä juttuja ei vain tajuta käyttää.


Treenaan monta kertaa viikossa, kyllä sen pitää riittää

Kovaa treeniä, sykkeet ylhäällä, lihaksissa hapottaa ja päässä jyskyttää. Aivan loistava fiilis! Kysymys kuuluu kuinka kauan? Mikä on olosi tunnin, kolmen ja 12 tunnin jälkeen? Auttoiko juuri vetämäsi harjoitus jaksamaan paremmin arjessa, vähensikö se seuraavan päivän jumista oloa, vai tapahtuiko juuri toisin päin? 


Kovaa treenaaminen on nyt in ja korkea intensiteetti on kaiken pelastavaa. Itse katsoisin asiaa hieman eri näkökulmasta. Intensiteetti on kyllä tehokas työkalu, jolla saadaan tulosta, mutta haaste on siinä että kukaan ihminen ei kykene harjoittelemaan maksimi -intensiteetillä pitkään jolloin voidaan hyvin kyseenalaistaa kaikki sellaiset High Intensity -väitteet, jossa kehoa kuormitetaan(rääkätään) joko liian pitkillä harjoituskestoilla ja / tai liian lyhyillä palautusajoilla. Kukaan ei myöskään kykene palautumaan, jos kaikki harjoitukset tai edes puolet niistä tavoittelee korkeaa intensiteettiä. Näille on oma paikkansa ja aikansa, mutta se ei ole 12 kuukautta vuodessa, monta kertaa viikossa. Hyvä valmentaja tietää tämän ja esimerkkejä voi hakea ammattiurheilusta. 


Kaikkea ei voi saada samassa harjoituksessa ja kun niin yritetään tehdä, saadaan todellisuudessa vain keskitasoista suorittamista, jossa väsymisen johdosta myös asento - ja liikemallit kärsivät, joka lisää loukkaantumisriskiä.  


Jos siis harjoittelet usean kerran viikossa ja ne ovat kuormittavia harjoituksia, kuinka paljon niiden lisäksi sinulla tulee kehoa palauttavaa ja toimintakykyä eheyttävää liikettä? Omakohtaisesti tämä suhde on ollut pahasti vinksallaan suurimman osan harjoitteluhistoriastani ja vasta kun havahduin omaan "asennevääristymään", jossa vain kovilla treeneillä on merkitystä, aloin ymmärtämään todellisia syitä jumeille, sekä rasitusvammoille. Tämä vaati paljon omien arvojen uudellenarviointia, sekä tavoitteiden uudelleenasettamista niiden pohjalta. Jos haluan terveen kehon, mutta ainoa mitä sille tarjoilen, on vain kovaa kuormitusta, ei ole ihme jos motivaatio harjoitteluun katoaa jossain vaiheessa! 

Se mikä minut itsenikin yllätti, olivat paremmat tulokset kun harjoittelin vähemmän. Nykyinen ajatukseni on pikemminkin niin, että treenaa mahdollisimman vähän, harjoittele sen verran kuin on oikeasti tarpeen ja leiki niin paljon kuin mahdollista! 


 

Meidän tulisi osata alkaa tehdä terveyden kannalta oikeampia päätöksiä!

Osaammeko automaattisesti tehdä sellaisia päätöksiä, jotka tukisivat hyvinvointimme? 

Se mitä kukaan ei varmastikaan osannut edes kuvitella, on nyt iso osa arkipäiväämme. Olemme unohtaneet miten olla osa ympäristöämme, kuunnella kehon tarpeita ja miten ­­­liikkua monipuolisesti. Jo lyhyt liikkumattomuus vaikuttaa kehoon ja mieleen, mutta se vaihtelee yksilöittäin miten herkistynyt olet tälle. Valitettavan suuri osa meistä on vieraantunut omasta kehostaan siinä määrin, ettemme enää ymmärrä reagoida oman kehon pyyntöihin tai pikemminkin käskyihin liikkua. Mitä kehosi yrittää sinulle kertoa ja osaatko kuunnella sen viestejä? Tätä voisi verrata tilanteeseen, jossa joudut asumaan rakennustyömaan vieressä. Alussa kaikki äänet häiritsevät ja hermo on kireällä. Saatat jopa pelästyä kovia ääniä, jolloin koko keho on jännityksestä jäykkä. Yhtäkkiä jokin muuttuu ja havahdut siihen ettet ole huomioinut katuporan ääntä enää lainkaan. Otit jopa päiväunet kuunnellen noita rauhoittavia sulosointuja. Tätä kutsutaan Neuroseptioksi ja se on käytännössä meidän sisäistä päättelyä siitä, mikä asia on akuutisti terveyttämme ja henkiinjäämistä uhkaavaa. Jos jokin asia koetaan jossain vaiheessa ei-uhkaavaksi, hälytysjärjestelmä lakkaa toimimasta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tilanne ylläpitäisi tiettyä valmiustilaa, joka saa pitkässä juoksussa paljon jumeja, kipuja ja kroonisia vaivoja aikaiseksi. 

Myös käskyt liikkua saattavat sammua, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö liikkumattomuudesta johtuvat ongelmat olisi yhtä lailla läsnä ja todellisia. 

Terveys on toimintakykyä ja toimintakyky syntyy tasapainosta

Meidän tulee löytää tasapainotila, jossa liikkuvuus, voima, koordinaatio ja peruskestävyys ovat harmoniassa toistensa kanssa. Tämän päälle voimme alkaa rakentamaan halutessamme suorituskykyä(eri lajit triathlonista telinevoimisteluun). Tämän päälle rakennamme myös oman henkisen jaksamisen, kyvyn olla sosiaalinen, nauttia kulttuurista ja tehdä eettisesti parempia päätöksiä. 

Liike on asia, jonka tiedetään auttavan masennukseen. Liike on asia jonka tiedetään auttavan kipuun. Liike on ainoa asia jonka tiedetään kehittävän meidän motorisia kykyjä! Ihminen on aina liikkunut ja jos emme ala vaalia tuota taitoa, jossain vaiheessa me tulemme menettämään sen kokonaan. Vielä ei ole myöhäistä, sillä kehomme on ainutlaatuisen muuntautumiskykyinen ja jokainen pieni päätös vaikuttaa meidän omaan hyvinvointiin. 

Tee siis itsellesi palvelus ja ala arvostamaan enemmän pienten asioiden merkitystä. Yksittäisellä harjoituksella ei ole todellisuudessa mitään merkitystä, joten siitä ei ole silloin tarve pyrkiä ottamaan kaikkea tehoa irti. Tärkeintä on aloittaa ja pitää huolta, että tekemistä tulee päivittäin, mielellään muutaman kerran päivässä. Jo minuutti riittää, kunhan sen tekee riittävän usein ja aina saa toki tehdä hieman enemmän.  

Alkuhuumaa lukuunottamatta motivaation tiedetään käynnistyvän vasta tekemisen käynnistymisen jälkeen. Älä siis jää odottamaan oikeaa fiilistä. Se odottaa sinua! 


ILMAINEN NELJÄN VIIKON VERKKOVALMENNUS!

Lähde mukaan täysin ilmaiseen neljän viikon Toimivampi keho -verkkovalmennukseen!