Ihmiselle luontaisista perusliikemalleista, roikkuminen nostaa meidät takaisin puuhun. Käsivarret, koko hartiarenkaan alue ja yläselkä tarvitsevat tätä liikettä, eikä pelkästään leuanvetoihin ja kiipeilemiseen, vaan kehon hyvinvoinnin ylläpitämiseksi!
Kun kyseessä on roikkuminen, katse siirtyy helposti leuanvetoihin. Kyseessä on kuitenkin täysin oma liikkeensä ja siinä missä leuanvedot ovat oiva tapa lisätä yläselän voimantuottoa, roikkuminen eri tyylein pitää huolen siitä, että olkanivelet pysyvät terveessä kunnossa, lavan hallinta on hyvä myös vetävissä liikkeissä ja selkäranka saa paljon kaipaamaansa traktiota.
Se missä simpanssit ovat vielä tänä päivänä ilmiömäisiä, on roikkuminen myös meidän fysiologialle hyvin luonnollinen asia. Peukalo auttaa puristamisessa, olkanivelen pallorakenne pitää huolen ettei liikelaajuudet lopu ihan heti kesken ja myös lavan alue on apinasukulaisiimme verrattuna hyvin samankaltainen. Se että meidän voimatasot ja kudokset ovat paljon heiveröisempiä, asettaa toki tietyt rajoitteet, mutta kyse on enemmänkin kiinni siitä, mihin olemme totuttaneet itsemme.
Moni kärsii erilaisista hartiarenkaan alueen kivuista ja väitän että tämä johtuu osaksi siitä, ettemme enää roiku riittävästi. Passiivinen roikkuminen, jossa annamme hartioiden valahtaa kohti korvia, on nopein ja yksinkertaisen tapa pitää huolta olkanivelen liikkuvuudesta, sekä vahvistaa koko hartiarenkaan lihaksia.
Roikkuminen jopa muokkaa olkanivelen rakenteita pitkässä juoksussa. Jos käsiä ei ole nostettu ylös sitten ala-asteen matematiikan tuntien, voi hyvin olla, että jänteisiin ja niveltä tukeviin rakenteisiin on alkanut syntyä kalkkeutumaa. Liike auttaa tämän kalkin hajottamiseen. Liike lisää aineenvaihduntaa nesteyttäen kudoksia ja pitäen huolta myös nivelistä.
Passiivisessa asennossa roikkuessa keho ei ole täysin rentoutunut. Otevoimaa tarvitaan, jotta pystyisimme roikkua ylipäätään. Tämä on ensimmäisiä asioita jota opimme syntyessämme. Opimme puristamaan ja sen rooli myös muiden lihasten kykyyn tuottaa voimaa on suuri. Mitä enemmän puristamme, sen enemmän aivoissa ja selkäytimessä käy kuhina jonka avulla pystymme tuottamaan enemmän voimaa myös muilta lihaksilta. Sen vuoksi maastavedossa on tärkeää puristaa tankoa, aivan kuten leuanvedoissa ja jopa kyykyissä.
Roikuntaa vuosikaudet vältelleet saattavat kokea polttavaa kipua kämmenissä vaikka mitään suoranaista kitkan aiheuttamaa ihoon kohdistuvaa hankaumista ei olisi vielä päässyt syntymään. Tämä johtuu ihon tuntoaistien lähettämän tiedon synnyttämästä paniikkitilasta, sillä puristamisesta ja roikkumisesta syntyvistä aistimuksista on tullut täysin vieraita. Ei enää osata puristaa ja roikkua ja jo kymmenen sekuntia saattaa olla monille mahdotonta, vaikka perusterveen ihmisen tulisi voida roikkua vähintään 60, mielellään lähemmäksi 120 sekuntia.
Mikäli passiivinen roikkuminen ei tunnu hyvältä, on silloin järkevää keventää asentoa pitämällä jalat lattiassa ja tehdä kevyttä dynaamista liikettä passiivisen (hartiat korvissa) ja aktiivisen (hartiat pois korvista) asennon välillä. Kun liike tuntuu hyvältä, voit alkaa lisätä pieniä pitoja molempiin asentoihin. Alkuun muutama sekunti lisäten pitojen kestoa viikkojen edetessä.
Testaa alkuun mikä on maksimiaika. Sen jälkeen puolita se ja pyri roikkumaan päivittäin useaan otteeseen tuo aika. Jos maksimiaikasi on 60 sekuntia, sinun työaikasi olisi siinä tapauksessa 30 sekuntia. Tällä tavoin et kuormita pieniä lihaksia liikaa ja vältyt kyynärvarren ja sormien ylirasituksilta, sekä pystyt ylipäätään tekemään päivässä enemmän väsyttämättä itseäsi. Kun et vedä koskaan piippuun, pystyt toistamaan saman seuraavana päivänä!
Lähde alkuun yhdestä, tai kahdesta sarjasta päivää kohden ja pyri lisäämään päivä -/ viikkotasolla volyymia aina hieman edelliseen verrattuna. Pian huomaat että roikkumista tulee tehtyä päivässä jo viisi minuuttia. Tämä olisi 10 sarjaa 30 sekunnin roikuntoja.
Tee nyt päätös, että et lopeta ennen kuin pystyt roikkumaan päivässä yhteensä 10 minuuttia. Sen jälkeen kun olet saavuttanut sen, sinun ei tarvitse pystyä roikkumaan joka päivä tuota määrää. Todennäköisesti tason ylläpitoon riittää kolmannes siitä, mitä tason saavuttaminen vaati. Lupaan, et tule katumaan tätä! Ole täysin rehellinen itsellesi tämän hetkisestä tasostasi ja vaikka tuon 10 minuutin saavuttaminen veisi puoli vuotta, ei se haittaa! Valmiissa maailmassa ei ole mihinkään kiire.
Jos kotona ei ole paikkaa roikkua, tee itsellesi palvelus ja hanki välittömästi leuanvetotanko. Eikö sovi sisustukseen? Pistä prioriteettisi kuntoon ja sen jälkeen osta leuanvetotanko, tai teetä sellainen joka sopii myös sisustuslehtien keskiaukeamalle! ;) Vaihtoehtoja on oikeasti monia ja myös voimistelurenkaat ovat toimiva kapistus tähän. Kun rakennat ensitöiksesi itsellesi paikan roikkua, pidät huolta siitä, että ympäristösi tukee sinua päivittäisten parempien tapojen syntymisessä, jollaiseksi roikkumisen voi hyvin laskea. Pakota myös työnantajasi investoimaan leuanvetotankoon!
Antamalla riittävästi huomiota pienille tavoillemme, pystymme vaikuttamaan kaikkein parhaiten tulevaisuuteemme. Tekemällä pieniä muutoksia arkeen, kasvatat todennäköisyyksiä terveempään ja siten tyydyttävämpään elämään. Murehtimalla asioita, joihin meillä ei ole mitään vaikutusvaltaa, tai sitä on vain hyvin vähän, ei ole kovinkaan hedelmällistä. Ympäristömme muokkaamiseen ja siihen, että roikunko jatkossa päivittäin, minulla on täysi valta ja vastuu!
Aloita roikkuminen jo tänään ja lisää harjoitteluusi myös nämä vaakatasossa tehtävät harjoitteet: