Jäykistääkö voimaharjoittelu ja onko hullua yhdistää voimaliikkeiden kylkeen liikkuvuutta kehittäviä harjoitteita?
Vielä tänä päivänä elää vahvana olettamus, että voimaharjoittelu automaattisesti tekisi tekijästään jäykän. Kun asiaa tiedustelee tarkemmin, saa yleensä enemmän anekdootteja kuin vankkaa faktaa.
Itsestäänselvyys on, että me tarvitsemme voimaa(strength) ja liikkuvuutta(flexibility). Suluissa englanniksi sen vuoksi, koska termit tuntuvat vaihtelevan melko paljon jopa tieteellisissä julkaisuissa ja välillä termi Flexibility on käännetty joko liikkuvuudeksi, välillä taas notkeudeksi. Tämän postauksen syy ei ole kuitenkaan terminologiassa, joten jätetään nimet sikseen ja siirrytään varsinaiseen aiheeseen.
Voimaharjoittelun ensisijainen tehtävä on kehittää voimaa. Se on sekä hermostollista, että rakenteellista adaptaatiota harjoittelusta syntyvään stimulukseen. Mikäli muita motorisia ominaisuuksia (liikkuvuutta, koordinaatiota, nopeutta, ketteryyttä, tai kestävyyttä) laiminlyödään, saattaa yksipuolinen voimaharjoittelu aiheuttaa myös sellaisia muutoksia, joista ei ole meille hyötyä. Tällaisia muutoksia olisi esimerkiksi liikelaajuuksien heikkeneminen, mutta jo pelkästään laajoja liikeratoja hyödyntävät perusliikkeet kuten kyykyt ja punnerrukset, ovat loistava tapa ylläpitää liikkuvuutta pelkällä voimaharjoittelulla. Tämä ei poista sitä vaihtoehtoa, että harjoittelussa tehtäisiin myös vajailla liikeradoilla raskaita nostoja. Kyse on jonkinlaisen tasapainon löytämisestä.
Jos voimaharjoituksissa käytettäisiin yksipuolisia liikevaihtoehtoja(pelkkää penaa ja habaa!) ja niissäkin tehtäisiin poikkeuksetta vajailla liikeradoilla, todennäköisesti vuosien saatossa liikelaajuudet heikkenisivät ja samaten liikkuvuus.
Liikkumiskyky yleisellä tasolla ei ole kuitenkaan pelkästään voimasta kiinni, joten erilaiset rajoitteet voivat todellisuudessa johtua monista seikoista, joihin vaikuttaa anatomia, fysiologiset ja psykologiset tekijät, sekä harjoitteluhistoria.
Kun voimaharjoittelussa hyödynnetään ensisijaisesti riittävän laajojen liikeratoja (ainakin perusliikkeissä), on melko turha pelätä voimaharjoittelun aiheuttavan liikeratojen heikentymistä. Mikäli taas tavoitteet ovat esimerkiksi poikittaisspagaatissa, silloin tuskin pelkkä syväkyykkyjen treenaaminen auttaa. Jos voimaharjoitukseen lisättäisiin muutamia laajoja liikeratoja hyödyntäviä kyykkyjä, todennäköisyydet spagaatin saavuttamiseen varmasti kasvaisivat. Suurella todennäköisyydellä tavoitteen saavuttaminen vaatisi kuitenkin spesifiä liikkuvuusharjoittelua jossa hyödynnettäisiin monipuolisesti erilaisia venytyksiä (mm. staattisia aktiivisia ja dynaamisia aktiviisia venytyksiä).
Oma suositukseni on yhdistää voimaharjoittelussa perusliikkeiden rinnalle harjoitteita, joissa käytetään normaalia suurempia liikeratoja. Tämä ei vaadi paljon ylimääräistä aikaa, joten sen hyödyt ovat vähintäänkin aikansa arvoiset. Lisäksi suosittelisin lisäämään erilaisia tukevia harjoitteita, jotka vahvistaisivat kuormitettavaa aluetta(esim. olkanivelen alue) mahdollisimman laaja-alaisesti.
Videolla näkyy esimerkki vinopenkkipunnerruksesta käsipainoilla, jonka yhteyteen olen yhdistänyt ns. Pelikaanipunnerruksen käsipainoilla. Niissä liikelaajuus on huomattavasti suurempi vinopenkkiin verrattuna jolloin harjoite sopii hyvin dynaamiseksi aktiiviseksi venytykseksi. Tämä ylläpitää laajoja liikeratoja ja kehittää voimaa myös sellaisissa ääriasennoissa joissa harvemmin käydään. Mikäli harjoitteet tehdään peräkanaa, painot saa olla kevyet.
Sarja viimeistellään erilaisilla vipunostoilla, joissa tavoitteena on työskennellä kaikissa mahdollisissa asennoissa. Painot voivat olla todella kevyet, jolloin pystyy menemään myös sellaisiin asentoihin joissa voimantuotto on vähäistä.
Sarja voisi näyttää seuraavalta:
A1 Vinopenkkipunnerrus käsipainoilla 8-10 toistoa
A2 Pelikaanipunnerrus käsipainoilla 10-12 toistoa (4-6 toistoa riittää jos teet isometrisia pitoja)
A3) vipunostoja eri suuntiin 45-60 sekuntia (tässä turha laskea toistoja. Pyri hakemaan eri liikesuuntia ja hyödynnä sisä-, että ulkokiertoa)