Edellisessä artikkelissa kävimme läpi pitkän kaavan mukaan venyttelyn teoreettista puolta ja taustatekijöitä. Jos et ole vielä lukenut sitä, suosittelen lämpimästi sitä jossain kohdin tutkailtavaksi. Nyt käsillä olevan artikkelin tarkoitus on avata kokonaisuutta jo enemmän käytännön tasolla. Pidemmittä puheitta mennään asiaan ja aletaan pohtia mitä monipuolinen venyttely voi olla!
Ennenkuin hyppäämme altaan syvään päähän (spagaattiin), kerrataan pikaisesti pari asiaa. Venyttely (eng. Stretching) tarkoittaa sellaista toimintaa, jossa harjoituksen ensisijainen tavoite on kehittää motorista ominaisuutta nimeltä flexibility. Tästä käytetään Suomessa ristiin termejä notkeus ja liikkuvuus. Mikäli haluat perehtyä tähän, suosittelen palaamaan edelliseen artikkeliin, jossa terminologiaa avataan hieman enemmän.
Käytän tässä artikkelissa termejä flexibility ja notkeus, mutta jos olet tottunut käyttämään liikkuvuus -termiä, älä anna tämän hämätä, sillä monissa tilanteissa sillä termillä viitataan samaan asiaan, aivan kuten liikkuvuusharjoittelulla viitataan samaan kuin venyttely. Eli katsotaan edelleen itse termien taakse, ei jäädä kiinni yksittäiseen sanaan.
Venyttely ei ole pelkästään sitä passiivista muotoa, johon usein nimi yhdistetään. Staattinen passiivinen venyttely on yksi neljästä pääkategoriasta, joiden alta löytyy sitten vielä erilaisia alanimikkeitä.
Koska Dynaaminen Passiivinen venyttely on yksin tehtynä käytännössä lähes mahdotonta, tai ainakin hyvin haastavaa, jätämme sen nyt kokonaan käsittelemättä. Keskitymme toisin sanoen kohtiin 2,3 ja 4.
1. Dynaaminen Passiivinen Flexibility
Osteo - kinemaattinen liike (määrittää ”kuinka luut liikkuvat”)
Arthro – kinemaattinen liike (määrittää ”kuinka nivelet liikkuvat”)
2. Staattinen Passiivinen Flexibility
3. Dynaaminen Aktiivinen Flexibility
4. Staattinen Aktiivinen Flexibility
Agonistinen Flexibility
Antagonistinen Flexibility
On ilmeisen selvää, että tietyt lajit ja niissä tehtävät liikkeet vaativat merkittävästi isompia liikelaajuuksia, mitä yleiset perusliikemallit pystyvät ylläpitämään. Tällaisia esimerkkejä ovat useat eri itämäiset kamppailulajit, tanssi, telinevoimistelu ja sirkus.
Perimällä on tässä omat näppinsä pelissä ja osalle tällaisten kykyjen kehittäminen on paljon suuremman työn takana, kuin niillä jotka luonnostaan omaavat joustavammat kudokset ja muut notkeuteen liittyvät tekijät.
Staattisen Passiivisen Venyttelyn hyödyt ovat ennen kaikkea staattisen passiivisen notkeuden(flexibility) kehittämisessä ja laadukkaiden tutkimusten mukaan siitä näyttäisi olevan hyötyä etenkin Lihasjänneliitoksen alueen jäykkyyden(eng. Stiffness) vähentämisessä / joustavuuden( eng. Compliance) lisäämisessä ja jossain määrin myös muihin rakenteisiin kohdistuvissa muutoksissa.
On sanomattakin selvää ettei jokainen yksilö tarvitse samanlaista harjoittelua ja osalle kyseisten venytysten parhaat hyödyt ovatkin pikemmin rentoutumisessa, joka onkin staattisten passiivisten venytyksien toinen positiivinen asia jonka mielellään nostan esille. Hermostoa rauhoittava hengitys on tässäkin suuressa osassa. Kaikella harjoittelulla on myös mahdolliset haittansa ja tämä pätee myös venyttelyyn. Osalle liiallinen staattinen passiivinen venyttely ei ole hyväksy kroonisten muutosten näkökulmasta ja niitä olisi jopa syytä välttää, keskittyen enemmän aktiivisiin muotoihin.
Yksi näkyvä muutos venyttelyssä on kyky rentoutua asennossa. Mikäli asento ei ole miellyttävä, tai se on liian haastava, rentoutuminen on yleensä hyvin haastavaa. Liian äärimmäisiä venytyksiä välttäisin joten tärkein asia onkin löytää itselleen sopiva asento toteuttaa haluttua venytystä.
Staattisten Passiivisten venytysten yksi tärkein muutos on siis lihaksen rentoutuminen. Tämä johtaa myös nivelen liikelaajuuden kasvamiseen, mutta pelkästään liikelaajuuksia ei ole syytä huomioida, sillä se on yksi monesta muutoksesta.
Kuten aikaisemmassa artikkelissa kirjoitin, kaikki dynaaminen aktiivinen venyttely on dynaamista aktiivista liikettä, mutta kaikki dynaaminen aktiivinen liike ei ole dynaamista aktiivista venyttelyä.
On siis tärkeää, että tehty dynaaminen aktiivinen liike tapahtuisi sellaisissa asennoissa ja nivelkulmissa, jotka haastavat kehoa notkeuden (eng. Flexibility) näkökulmasta. Esim. Jalkakyykky on dynaamista aktiivista liikettä. Jos tangossa on 250 kiloa ja teet kyykyn puoliväliin, se kehittää ennen kaikkea voimaa (eng. Strength) ja todennäköisesti vain vähäisesti, jos lainkaan notkeutta (eng. Flexibility). Tämä ei tarkoita sitä etteikö raskaat kyykyt puoliväliin ole hyödyllisiä voimaharjoittelussa. Jos tangossa olisikin “vain” 200 kiloa ja kyykky vietäisiin hallitusti alas saakka, silloin tilanne muuttuisi myös notkeutta(flexibility) tukevaksi koska dynaamisessa aktiivisessa liikkeessä hyödynnettäisiin yksilön täyttä, teknisesti turvallista liikerataa.
Jo pelkällä omalla kehonpainolla tehty liike voi olla jollekin maksimivoimaa ja toiselle äärimmäinen venytys. Voima ja notkeus ovat aina toisiaan tukeva kaksikko ja liian yksisilmäinen kategorioiden tuijottaminen ei edistä asiaa.
Dynaamisen Aktiivisen Venyttelyn mahdollisesti suurin hyöty on siinä, että siinä notkeuden lisäksi myös voima, koordinaatio(tasapaino ja motoriikka), ketteryys ja nopeus tulevat mukaan. Jopa kestävyys tietyin varauksin.
Oma tämän hetkinen näkemys asiaan on vahvasti samansuuntainen, mitä laadukkaat tieteelliset julkaisut asiasta osaavat kertoa. Pelkästään notkeuden (flexibility) kehittämisessä näillä ei ole kovinkaan suurta eroa Staattisiin Passiivisiin (tämän myös itse huomannut) ja pelkästään näihin panostaen kehittyminen hyvin todennäköisesti tyssäisi jossain kohdin (näin käynyt myös itselle).
MUTTA tästä huolimatta jokaisen tulisi sisällyttää näitä aivan jokaiseen harjoitukseen jossain määrin!
Ne ovat loistava tapa lisätä liikkeen monipuolisuutta ja valmistella kehoa (lämmittely) kohti tulevaa harjoitusta, sillä ne aktivoivat hermostoa ja nostavat kehon metaboliaa. Tällä voi olla myös loukkaantumisten ehkäisyn kannalta merkittävä rooli…
Paras tapa välttää loukkaantumiset on olla tosi hyvä siinä mitä tekee, eli taito on kaikkein paras turva harjoittelussa. Toisena tulee järki. Älä tee typeryyksiä ja pelkästään jo sillä vältät monet rasitusvammat sekä akuutit loukkaantumiset. "Leikkimielinen" sulkapalloturnaus työporukan kesken, parin vuosikymmenen tauko kaikesta liikunnasta ja muutama(kymmen) lisäkilo, eivät ole järin hyvä yhdistelmä ilman selkeää suunnitelmaa. ;)
Dynaamiset Aktiiviset Venytykset ovat myös loistava tapa vähentää Thixotrifiaa, eli lepojähmeyttä, joten toimivat erinomaisesti “taukojumpaksi”.
Lisättäköön vielä, että jos tavoitteesi on tehdä vaikkapa korkeita potkuja, sinun tulee silloin harjoitella korkeita potkuja, jotka ovat määritelmältään dynaamista aktiivista liikettä, joka edellyttää dynaamista aktiivista notkeutta(flexibility). Tämän kehittäminen vaatii Dynaamista Aktiivista Venyttelyä, kuten vaikka potkuja. Alkuun rauhallisella tempolla ja hiljalleen liikelaajuutta ja nopeutta lisäten. Ballistiset venytykset ovat ääriesimerkkejä tällaisista.
Jäljellä on oma lemppari; staattiset aktiiviset venyttelyn muodot. Itselle ne ovat yksi tärkeimpiä ja mukavimpia sen takia, että niissä asennon hallinta vaatii voimaa, joka on lähellä omaa sydäntä. Tykkään siis tehdä niitä. Monissa tilanteissa näillä saa nopeasti aikaiseksi lyhytaikaisia muutoksia, mutta varmasti myös tehokkaita kroonisten muutosten aikaansaamiseksi.
Staattiset Aktiiviset Venytykset voidaan jakaa karkeasti joko Agonistisiin venytyksiin, tai Antagonistisiin venytyksiin.
Antagonistilihas/-lihakset ovat aina se osa jota liikkeessä venytetään. Esimerkkinä jalan nosto sivulle jossa jalkaa pidetään aktiivisesti paikallaan, eli staattisesti, eli siis isometrisesti. Kyseinen venytys kuuluisi Staattisiin Aktiivisiin Agonistisiin venytyksiin, sillä siinä aktiiviset lihakset olisivat kärjistäen pakarat ja etureidet ja venytyksen alaiset lihakset puolestaan takareidet ja lähentäjät.
Jos taas jalat olisivat tiiviisti maata vasten esimerkiksi poikittaisspagaattimaisessa asennossa ja asentoa ei tuettaisi mitenkään muuten, tekisivät silloin töitä ne samat lihakset jotka ovat venytyksessä; kärjistäen takareidet ja lähentäjät. Kyseessä olisi Staattinen Aktiivinen Antagonistinen Venytys, josta käytetään myös nimeä Loaded Isometric Stretch, eli vapaasti käännettynä kuormitettu venytys. Loaded ei automaattisesti tarkoita lisäkuorman käyttöä, vaikka sekin on toki mahdollista ja suositeltavaa jossain kohdin harjoittelua.
Nämä esimerkit ovat kaikkein lähinnä perinteistä voimaharjoittelua. Oleellinen ero on siinä, että voimaharjoittelussa pyritään hyödyntämään optimaalisia nivelkulmia voimantuoton näkökulmasta, kun taas Staattisissa Aktiivisissa Venytyksissä pyritään tarvittaessa maksimaaliseen voimantuottoon jopa hyvin epäedullisissa ääriasennoissa.
Tässä vaiheessa nostaisin esiin vielä lyhyesti liikkeen eksentrisen vaiheen hyödyntäminen. Se tulee toki lähes automaattisesti jolloin muotoa mukaan silloin kun asennossa halutaan liikkua syvemmälle.
Liikkeen eksentrinen vaihe voidaan tehdä avustetusti, tai ilman avustusta. Molemmissa edellytyksenä syvempään asentoon pääsyyn on, että jokin ao. asioista muuttuu positiiviseen suuntaan:
Liikelaajuus (ROM - Range Of Motion)
Vähemmän vastustusta venytyksessä
Kyky jännittää venytettyä lihasta suuremmalla voimalla
Vähentynyt mekaaninen jännitys(lihas tuntuu rennommalta)
Kasvanut nivelvoima (vähemmän tarvetta lihasjännitykselle)
Kylmä liikkuvuus parempi (ilman lämmittelyä nopeammin ääriasentoon)
Eksentrisessä vaiheessa voidaan käyttää jopa pientä lisäpainoa, mutta suosittelen erityistä varovaisuutta.
Liikkeen konsentrinen vaihe on venyttelyssä lähes poikkeuksetta haastavin vaihe, kun liikettä pitää tuottaa ääriasennossa. Tämä edellyttää kykyä jännittää venytettyä lihasta niin suurella voimalla, että nivelissä alkaa tapahtua liikettä. Tähän ei kannata mielivaltaisesti ryhtyä ja yksi hyvä tapa onkin käyttää porrastetusti vähenevää avustusta, jossa alussa avustetaan paljon ja lopussa ei yhtään.
Artikkelisarjan kolmannessa osassa katsotaan muutama käytännönesimerkki ja pohditaan erilaisten venytysten yhdistämistä ja mietitään mikä voisi olla kokonaisuutena kaikkein optimaalisinta.