Blogi ja kuvat    Yhteydenotto     |   Ostoskorissasi on 0 tuotetta, 0,00 €   |  Yritys    |   Kirjaudu sisään    |   Rekisteröidy    |   Valmennuspalvelut

Kahvakuulailu on tehokasta liikuntaa

Olet päässyt käsiksi yhteen kaikkien aikojen parhaimmista harjoitusvälineistä, josta et halua koskaan luopua. Kahvakuula ei ainoastaan korvaa vaan lyö laudalta kaikki tunnetut aerobiset laitteet.

Kahvakuulailu on tehokasta liikuntaa

Bent press, tuulimylly, spinni ja heilautus. Kuulostaa hieman oudommalta kuin jalkakyykky, hauiskääntö ja penkkipunnerrus. Eikä ihme. Kahvakuulilla harjoittelu on toista maata. Sanotaan, että ruoho näyttää aidan takana aina vihreämmältä. En tiedä, onko asia todellisuudessa näin, mutta kun isket kätesi kahvakuulan kahvaan ja teet yhden harjoituksen, tiedät, että missään ei kasva vihreämpää ruohoa kuin jalkojesi alla. Olet päässyt käsiksi yhteen kaikkien aikojen parhaimmista harjoitusvälineistä, josta et halua koskaan luopua. Kahvakuula ei ainoastaan korvaa vaan lyö laudalta kaikki tunnetut aerobiset laitteet. Samalla se kehittää voimaa, lihaskestävyyttä ja nopeutta vähintään yhtä tehokkaasti kuin levytanko ja käsipainot. Ainoa asia, joka saattaa jäädä ihmetyttämään on: miksi en ole kuullut tästä aikaisemmin? Miksi kahvakuulalla harjoittelu on hyödyllistä?


Syy on yhtä yksinkertainen kuin väline itsekin: harjoittelu on todella monipuolista, ja kahvakuulaa voidaan nostaa monella tavalla. Rautakuulaan yhdistetty kahva tarjoaa jopa 5 erilaista nostovaihtoehtoa. Jokainen näistä on vaativampi kuin edellinen, joten harjoittelu on myös motorisesti haastavaa. Juuri tämä seikka tekee kahvakuulasta todellisen toiminnallisen harjoitusvälineen. Kahvakuulaa kahvasta nostettaessa painon massa voidaan sijoittaa keskelle tai kyynärvarren etu- tai takapuolelle. Sen paikkaa voidaan muuttaa myös noston aikana. Painon asettuessa kyynärvarren ulko- tai sisäpuolelle, kättä on vastaavasti kierrettävä ulospäin tai sisään, jotta kyynärvarren asento säilyisi pystysuuntaisena. Painon ylös punnertaminen pohjasta tai pohja edellä kahvasta on motorisesti haastavin nostotapa. Kahvakuulan nostaminen vaatii erityisesti sormilta, ranteilta ja hartioilta enemmän voimaa kuin käsipainon nostaminen.


Ballistinen (vauhdikas) kahvakuulaharjoittelu kehittää vahvat jänteet ja kehon, joka kykenee ottamaan vastaan iskuja ja hallitsemaan raskaita taakkoja kovassakin vauhdissa. Tämän kaltaiseen harjoitteluun liittyy bonusetuna suuri energiankulutus. Harjoittelussa ei ole niinkään kyse puhtaasta voimasta vaan tekniikasta ja lihasten kyvystä työskennellä tehokkaasti yhdessä. Kun harjoittelija oppii käyttämään lihaksiaan oikealla tavalla, tulokset saattavat olla yllättäviä. Tulosta syntyy.


Ehkä mielenkiintoisin piirre harjoittelussa on sen vaikutus lihaskestävyyteen ja hapenottokykyyn. Poikkeuksetta kaikki kahvakuulalla harjoittelevat ovat parantaneet esim. Cooper- testin tulosta merkittävästi. Merkillepantavinta on, että henkilöt, joiden tulokset ovat heikkoja (1800 - 2500m), kohentavat testitulostaan yleensä jopa 500-700m (10-14kk aikana) harjoittelematta lainkaan juoksua! Tuloksiin päästään yksinomaan intervallityyppisellä tempaus-, heilautus-, rinnalleveto- ja työntöharjoittelulla.


Kiinnostuin aikoinaan kehityksestä harjoittelijaryhmien kohdalla siinä määrin, että tein laajempia vertailuja kolmen erilaisen asiakasryhmän välillä. Ensimmäinen ryhmän henkilöt harrastivat lähinnä lenkkeilyä. Toiseen ryhmään kuului kehonrakennustyyppisesti harjoittelevia ja kolmas ryhmä treenasi kuulilla ja voimistellen. Harjoittelutaustaa vertailussa mukana olleilla henkilöillä oli 1-6 vuotta. Mikään yllätys ei ollut se, että kehonrakennustyyppisesti harjoittelevat olivat huomattavasti vahvempia ja monesti vielä notkeampiakin kuin juoksijat. Juoksijoilla hapenottokyky oli puolestaan parempi. Yllätys kuitenkin oli, että kahvakuula-voimistelu ryhmän suhteellinen voima oli suurempi kuin kehonrakentajien. Esim. he pystyivät tekemään enemmän dippipunnerruksia ja leukoja oman kehon painolla sekä lisäpainoilla. Ero kasvoi sitä suuremmaksi, mitä vaikeammin hallittavista liikkeistä oli kyse. Lihaskestävyydeltään ja motorisilta ominaisuuksiltaan kahvakuulalla harjoitteleva ryhmä oli aivan omaa luokkaansa. Lihaskestävyyttä testattiin kahvakuulaa tempaamalla ja juoksemalla. Juoksua harrastavan ryhmän tempaustulokset olivat heikoimpia. Voima ei yksinkertaisesti riittänyt painon käsittelyyn. Juoksussa heidän tuloksensa menivät ristiin kahvakuula-ryhmän kanssa. Kehonrakennus-ryhmä suoriutui juoksutestistä heikoiten ja tempaamisesta suhteellisen hyvin, mutta tulokset olivat hyvin vaihtelevia. Yleinen kommentti oli: ei pysty, happi loppuu. Sepä se. Tässä olisi ehkä ajattelemisen aihetta monelle juoksua ja pomppimista karsastavalle voimailijalle.


Harjoittelemalla kahvakuulilla saavutat huippukunnon juoksematta metriäkään. Samalla vältyt polvien, nilkkojen ja selän rummuttamiselta.

Harjoittelu

Liikkeet suoritetaan useimmiten paikalla seisten tai liikkuen yhtä, kahta tai kolmea tukipistettä käyttäen. Liikkeitä tehdään yleisesti vain yhdellä painolla, vaikkakin monista nostoista voi tehdä myös kahden käden versioita. Kuulien peruspaino määräytyy venäläisen (puta) painoyksikön mukaan. Kevein on 16kg, keskimmäinen 24kg ja raskain 32kg. Painavampiakin valmistetaan aina 60 kg asti. Juniorit käyttävät 16 kg painoa, harrastelijat 24 kg ja edistyneemmät 32 kg. Master of sport- titteliä pääsee koputtelemaan tempaamalla 32kg kuulaa 50 kertaa -90 kg sarjassa (yhden käden tempaus/"snatch" ). Vaikka tulos on jo melkoinen, se on vielä kaukana hurjimmista suorituksista.

Harjoittelun perustan muodostavat rytmikkäät ja vauhdikkaat liikkeet, kuten tempaus ja etuheilautus. Toisaalta taas käytetään hitaampia liikkeitä, jotka kehittävät lihaskoordinaatiota, notkeutta ja tasapainoa. ( kuva 5.6). Osa liikkeistä saattaa alussa tuntua hyvinkin oudoilta, mutta kokeiltuasi niitä muutamia kertoja, huomaat, mistä on kyse. Kyse ei niinkään ole yksittäisten lihasten tai lihasryhmän toiminnasta vaan liikeketjusta, joka vaikuttaa päästä varpaisiin.

Asia tulee selkeimmin lihaksi seuraavanlaisen kokeen avulla:

Tee pystypunnerrus. Ensin harjoituslaitteessa selkä tuettuna ja sitten seisten käsipainoilla. Lopuksi syväkyykystä kahdella tai yhdellä kahvakuulalla. Miltä tuntuu? Voi olla, ettet pysty nostamaan kättä ylös, edes ilman painoa. Toisaalta, jos pystyt tekemään liikkeen puolet kevyemmällä painolla kuin seistessä, voit olla tyytyväinen. Kokeen tarkoitus on havainnollistaa, miten voiman käyttö muuttuu eri asennoissa, ja mitkä ominaisuudet vaikuttavat siihen. Pointti ei ole siinä, että kyykyssä punnertaminen olisi paras tapa punnertaa tai että kaikkien kannattaisi tehdä niin, vaan siinä, että ne jotka kykenevät siihen, ovat harjoittaneet lihaksiaan ja hermostoaan niin, että pystyvät käyttämään kroppaansa tehokkaasti monissa eri asennoissa ja tilanteissa. Harjoitusohjelma, joka vastaa parhaiten lajin vaatimuksia, antaa parhaan tuloksen. Voimailijoille tämä asia on yleensä itsestäänselvyys. Sen sijaan monet muut, esimerkiksi kontaktilajien harrastajat, sortuvat edelleen noudattamaan kehonrakennustyyppisiä ohjelmia, joiden hyöty on minimaalinen.

Kuvittele, millaisen etulyöntiaseman voit saavuttaa, jos kykenet nousemaan selin makuulta (kts. turkkilainen sit-up) seisomaan 10x pidellen 40 kg kahvakuulaa suoralla kädellä pään päällä. Keskivartalon ja raajojen yhteistyö toimii niin tehokkaasti. että vain norsu saa pideltyä sinut lattiassa. Vatsalihaskoneessa pumppaaminen on tähän verrattuna lähes syntistä ajan tuhlaamista.




Tuoteryhmät